Saoirse

4/08/2017

Nimestä asiaa, mahtaako kukaan muu tehdä näin pienestä näin suurta ja vaikeaa..? Libertadin kotihoitaja oli uskonut alusta asti tämän tulevan perheen vaihtavan nimensä, eikä tämän vuoksi opettanut Libertadille tätä lainkaan. Keskenään tästä puhuttiin Liberinä, mutta kummankaan he eivät välttämättä toivoneet tämän nimeksi jäävän (jolloin olisimme sen epäröimättä pitäneet), joten olimme vapaita miettimään, miksi tätä kutsuisimme. Olimme ehtineet jo Libertadiin tottua ja tykästyä niin kovasti, että tätä kirjoittaessani alan jälleen epäröidä, mutta koiralle itselleen se on kieltämättä hieman pitkähkö.


Jos suinkin mahdollista, pidetään meillä mielellään koirilla tarhanimensä, kuten ensimmäisillä galgoillamme Kasialla ja Viejalla ja jos ei, yritetään löytää jotain muuta espanjaksi tai jotain joka kuulostaisi samansuuntaiselta, sisältäisi tai alkaisi samoilla kirjaimilla, kuten Isla Isabellelle. No, vaikka Saoirse ei näistä mitään olekaan on se nimi, jonka olen kovasti tahtonut päästä antamaan jollekulle jo hyvän aikaa, ei siksi että, mutta sitäkin enemmän nähtyäni irlantilaisen animaatioelokuvan ”Song of the Sea” pari vuotta sitten. Siinä Saoirse, mykkä pieni tyttö matkaa merelle vapauttamaan nykymaailmaan vangiksi jääneitä keijuja ja haltioita, sillä hän on selkieistä, miehistä ja naisista jotka irlantilaisissa ja skotlantilaisissa kansantaruissa elävät hylkeinä ja muuttuvat ihmisiksi maalla, viimeisiä. Nimi itsessään saattaa olla kaunein koskaan kuulemani (sanottuna sekä niin kuin se gaeliksi kuuluu, että kuten me sen suomalaisittain sanoisimme, kirjaimellisesti kirjoitetun lailla) ja nähtyäni Song of the Sean muistuttaa se sen lisäksi aina selkieiden tarusta ja siitä kauniista musiikista, joka elokuvassa soi. Koska Saoirse tarkoittaa vapautta, ajattelin sen sopivan täydellisesti galgolle, joku päivä. Ja kun Libertad sitten lisättiin kotia hakeviin kaiken muun ihanan lisäksi varustettuna nimellä, jonka merkitys oli sama, eri kielellä vain, ajattelin oitis, että olemme löytäneet Saoirsemme.

Ikävä kyllä se ei sitten lopulta ihan niin yksinkertaista ollutkaan, sillä Saoirse ei ole helpoimmasta päästä sanottava eikä välttämättä koiran opittava ja näistä syistä epäröin pitkän, pitkän aikaa, koko Libertadin kotiin saamisen odotuksen ja kaksi kokonaista päivää vielä sen jälkeenkin, kun hän jo täällä oli. Mutta nyt tuo päätös on viimein tehty ja kyllä, hän on meidän Saoirsemme. Meidän selkie-tyttömme, vapaa kuin meri ja ne jotka merta kodikseen kutsuvat.


/ Talking of names, I wonder if anyone else makes such a huge and difficult deal out of such a small matter..? Libertad’s foster family had thought from the start that her future family would probably change her name and because of that did not teach it to Libertad herself at all. Between themselves she was referred to as Liber, but neither one was not specifically hoped as a name that would stay with her (if it would, we would have kept it, no ifs ands or buts about it), so we were free to decide what we would like to call her. We had already grown to love Libertad as a name and gotten so used to it, that changing it at all felt so difficult I'm starting to question it again when writing this, but it is a bit long for the dog herself to get, there's no way around it.

If possible I prefer our dogs keeping their shelter names like our first two galgos Kasia and Vieja did and if not, I try to find something else in Spanish or something that would sound similar, have or start with the same letters, like Isla for Isabelle. Now, even though Saoirse is none of those it is a name I have wanted to give to someone for quite some time now, not because but even more so after seeing the Irish animated movie called ”Song of the Sea” a couple of years ago. In it Saoirse, a mute litte girl journeys to the sea to free faerie creatures trapped in the modern world as she is last of the selkies, men and women in Irish and Scottish legends who live as seals in the sea and become human on land. The name itself has to be the prettiest I have ever heard (said both in the way it should in Gaelic and as we Finns would say it, literally the way it is written) and after seeing Song of the Sea it always reminds me of the legend of the selkies and the beautiful music of the movie. With its meaning being freedom I thought it would suit a galgo perfectly, one day. And then when Libertad, who in addition to all the other wonderful things about her, had the same name just in a different language, was added to those searching for a home in Finland I immediately thought we had found our Saoirse. 

Unfortunately in the end it wasn’t that simple though as it is not the easiest to say and maybe even for the dog to learn and because of those I hesitated for a long, long time, the entire wait for her to get home and then two whole days even after she was here. But now the decision is finally made and yes, she is our Saoirse. Our selkie girl, free like all the creatures of the sea.

0 kommenttia