Isla 08.07.06 – 20.06.17

6/20/2017


Evidensian kotikäyntejä tekevä eläinlääkäri sai onneksi meidät päiväänsä mahtumaan jo tänään, kun torstaihin emme enää odottaa voineet. Isla nukkui pois omalla pedillään, ilman kipuja tai pelkoa, juuri niin kauniisti kuin toivoa saattaa. Suru ja kaipaus on valtava, eikä kokonaan hellitä koskaan, mutta hyvä näin, silti. Mielessä on pitkästä aikaa rauha, kun viimein tiedän varmaksi, ettei häneen satu. Ja jospa vaikka onkin olemassa paikka, jossa hän nyt juoksee, onhan se kaunis ajatus.

/ We were lucky enough to have the vet making house calls squeeze us into her busy schedule today as Thursday seemed further by the minute. Isla passed away on her own bed, with no pain and no fear, just as peacefully as one could ever hope for. The grief and longing are absolutely unbearable right now and never will they completely go away, but still this feels right. There’s a peace of mind I’m feeling that hasn’t been there for a long, long time knowing now, finally for sure, that she is not hurting in any way. And who knows, maybe there is a place where she’s running free right now, it is a nice thought at least if not very plausible.

2 kommenttia