Kissat

"Some people say that cats are sneaky, evil, and cruel.
True, and they have many other fine qualities as well."
- Missy Dizick -

Saga & Taiga s. 25.05.01 / 15v 7kk

             

Saga ja Taiga ovat ensimmäiset kissani ja täten erityisen rakkaat. Tytöt löydettiin 21. kesäkuuta 2001 vanhan ladon kattoparruilta villin emonsa kuoltua vanhaan ketturautaan ja liittyivät laumaani jo 29. kesäkuuta 2001 orpoina 5-6-viikkoisina Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseltä, kotihoidosta Tuulalta jossa heistä piti Tuulan lisäksi huolta schipperke Julia.


             


Etenkin Saga on tullut emoonsa siron ulkomuotonsa puolesta ja onkin kissoistamme pienikokoisin painaen hädin tuskin täydet kolme kiloa. Väritykseltään molemmat ovat perusraidallisia, Saga hieman punertava, Taiga sinertävä. Siskoksiksi heidät tunnistaa viimeistään niskassa täysin samassa kohtaa sijaitsevista muutamasta vaaleasta karvasta. Luonteeltaan tytöt ovat hiukan arkoja, eivätkä vieraat heitä välttämättä näekään. Keskenään Saga ja Taiga ovat aina olleet ne läheisimmät ja Taiga kissoista ainoa, jonka kanssa Saga suostuu leikkimään. Saga on joukon sylikissa, joka nukkuu tyynylläni ja pitää visusti huolen siitä, että vesikuppien sisältö pysyy vasta vaihdettuna siinä, missä siskonsa on hieman vaatimattomampi persoona. Ikä ei tytöissä juuri näy muutoin kuin Taigalla vuoden 2016 alussa todetun munuaisten vajaatoiminnan muodossa.

             




Talolla tytöt olivat vielä Henna ja Minni, mutta varsinaisen nimensä Taiga on saanut pohjoisen havumetsävyöhykkeen mukaan, Saga Jääkansan tarinan, 1836-1861 elänyt Anna Maria Olsdotterin ja Kolin tytär, Luciferin vaimo ja Ulvarin sekä Marcon äiti esikuvanaan.


Usva s. 08.08.02 / 14v 4kk


Löytökissa Nalan, vielä itsekin pennun, yllättäen pyöräyttäessä uudessa kodissaan kolme pikkukissaa; yhden tiikeripojan ja kaksi mustaa tyttöä, päätyi näistä toinen meille Usvaksi 2. marraskuuta 2002 vain hetki sen jälkeen, kun Tuulalle olin maininnut meillä saattavan olla tilaa vielä mustalle tytölle.

             
Usvan emo, Nala
Usva on pieni kissa, mutta valtava persoona. Pippurinen pikkutyttö, jota kukaan ei pomota ja joka laumaammekin liittyi hurjan sähinän ja murinan säestyksellä. Oli siinä tytöillä ihmettelemistä, kun ensin hakeutuivat hätääntyneen nau'unnan suuntaan ja saivat sitten äkkilähdön, kun pöydän alta olisi voinut luulla löytävänsä vähintään leijonan. Ylipäätään Usva tekee herkästi tuttavuutta ensin vienosti sähisten, läimienkin, mutta tehtyään selväksi kaapin paikan ystävystyykin yleensä kissoista nopeimmin. Viikon alkukankeuden jälkeen ovat tytöt tulleet juttuun loistavasti, jopa siinä määrin, että ensimmäisenä vuonnaan Usva otti tehtäväkseen asettua toistuvasti tyttöjen ja heitä tuolloin kiusanneen Midirin väliin. Vanhemmiten Usvasta on tullut erityisen läheinen etenkin Taigalle ja nämä kaksi viettävätkin valtaosan päivistä toistensa seurassa.

Seurakseen Usvan saa takuuvarmasti syödessään jäätelöä tai heitellessään askartelurassia, jota hän jaksaa noutaa lähes loputtomiin. Jos et lelua ja vaativasti katsovaa kissaa kuitenkaan huomioi, ui se pian juomakupissa. Lelu, ei sentään kissa. Usva on laumamme Pikku Myy, hieman lyhytpinnainen äkäpussi, joka pitää talossa kuria ja järjestystä yllä ja etenkin Mitin ojennuksessa.

                   

             

             

Usvan nimi oli muistaakseni nimilistallani pitkään ennen juuri hänen kotiutumistaan ja tulee siis tietenkin vastaavalta luonnonilmiöltä, maahan kosketuksissa olevalta pilveltä jossa näkyvyys on alle kilometrin. Toisena vaihtoehtona oli Kauhu, jota en vielä tuolloin osannut pienelle pennulle antaa, mutta joka näin jälkikäteen ajatellen Usvalle olisi sopinut kuin kissa kotiin.


Mithra s. 08.06.03 / 13v 6kk


Käydessämme Midiriä katsomassa ennen kotiin tuomista, näytti Tuula toisen toipilaansa, silmätulehdusta potevan n. 5-6-viikkoisen, pienen ja pyöreän pojan, joka oli löydetty orpona vaeltamasta ja hyppelehti nyt ympäri huonetta kuin kumipallo. Tuula oli lomalle lähdössä ja harmitteli ovelasti, kuinka ei olisi kissatalolle tahtonut pientä enää viedä, joten matkaanhan hän tarttui 20. heinäkuuta 2003.

Mithra Tuulan sylissä
             

             

Mithra on siis Midirin kylkiäinen ja meidän ”pieni” kömpelys. Ei osaa oikein varoa mitään liikkuessaan ja mieluiten kiipeää matalimmillekin paikoille, sillä hypätessään hyppää herkästi ohi tai liian lyhyelle osumatta kohteeseensa. Yksinkertaisin tapaamani kissa, mutta niin hellyttävä juuri sellaisena.

Nuorempana Mithralla oli sen verta surkea vastustuskyky, että läpi käytiin nuhaa, silmätulehdusta ja kuumetta ihan yhtenään, eivätkä selviytymismahdollisuutensa aina kovin hyviltä näyttäneet. Nyt on kuitenkin pienestä pennusta kasvanut iso, reilu 5-kiloinen jötkäle, kissoistamme suurin. Liian aikaisin tapahtuneesta emostaan eroon joutumisesta Mithra kärsii silti edelleen selkeimmin ja lussuttaa yhä päivittäin pientä vihreää pyyhettään.

Mithra noutaa rakasta keltaista kumipalloaan, on kaikkiruokainen ja aivan pohjattoman kiltti luonne, joka saa syyttä suotta tuta jos Usvalla on huono päivä. Jälkeensä tulleet kissat, kotihoitolaiset sekä omat, Mithra on ottanut aina ihailtavan kauniisti vastaan huolehtien pienemmistään.

             



Nimensä Mithra on saanut iranilaisen valon, sopimusten ja ystävyyden
jumalan mukaan, joka ylläpitää myös kosmista järjestystä.


Midir s. 29.03.95 - 10.07.16 / 21v 3kk


Midir löytyi Rajamäeltä 29. maaliskuuta 2003 arviolta 8-vuotiaana, turkki takkuisena, tassut kulkemisesta koviksi kuluneina ja silmät umpeen muurautuneina. Midir kärsi sisäänpäin kääntyvistä silmäluomista ja ylipäätään ns. liian kireästä ihosta silmien ympärillä, eikä edelleenkään saanut niitä auki, vaikka tulehdusta hoidettiin jo lääkkein. Kissatalolla kuukausia kotiaan hakenut "Pörri" nousi pöydällä seisten minua halaamaan, eikä koskaan ole sitä toiste tehnyt. Midir vei sydämeni siinä paikassa, eikä takaisin ole antanut. Olimme talolla kuitenkin vain käymässä, emme etsimässä kissaa, joten koetin unohtaa koko tapauksen. Kaikesta huolimatta Pörri jäi lähtemättömästi mieleeni ja viikon kuluttua soitimme Tuulalle kysyäksemme, josko olisi kodin saanut ja niin Midir sitten muutti meille ensimmäiset silmäleikkaukset läpikäytyään 20. heinäkuuta 2003.



             

Kotiin päästyä ja kolmannen entropion-leikkauksen jälkeen ovat silmät vihdoin pysyneet auki. Silmien tehdessä kipeää Midir lähinnä nukkui päivät ja lihoi lihomistaan ollen jo talolla melkoisen kokoinen, pahimmillaan lähemmäs 7-kiloinen. Vaihdettuani kissoille raksut lihaan, on Midir laihtunut alle viiden kilon ollen nykyisin pieni ja pyöreä, mutta solakka poika.

             


Toisten kissojen kanssa Midir ei ole ollut aivan helpoimmasta päästä ajaen ensimmäisen vuoden takaa tyttöjä ja sittemmin loukkaantuen syvästi Mitmitin tulosta, murjottaen kiukkuisena saunalla monta päivää. Usvalla on liikaa luonnetta, jotta olisi koskaan ottanut Midiristä itseensä, mutta Sagalle ja Taigalle Midirin tulo oli kova paikka. Jonkun aikaa meillä vallitsikin täysi sotatila; Saga ja Taiga eivät sietäneet Midiriä silmissään lainkaan ja Midir puolestaan kulutti kaiken aikansa tyttöjen vahtaamiseen. Sittemmin tilanne rauhoittui, Midir käytti enää ilmeisimmät tilaisuudet hyväkseen ja nyt jo vuosien ajan se on olleet tytöt, jotka saattavat rohkeuden puuskassaan hieman antaa vauhtia ohi kulkevalle vaarille.

Suureksi yllätykseksi Midir on kuitenkin tullut aina uskomattoman hyvin toimeen itseään pienempien eläinten kanssa huolimatta ulkokissataustastaan. Kaikki hamsteria suuremmat ovat saaneet rauhassa jaloitella Midirinkin ollessa lähistöllä ja mikäli ovat päättäneet tulla kohti, se on ollut Midir joka on väistänyt. Muutoin Midir on hyvinkin jääräpäinen kissa. Mikäli hän johonkin päättää mennä, hän myös menee ja kaataa kaiken tieltään. Nuorempana Midir oli myös hyvin puhelias kissa, jopa siinä määrin että on jouduttu palauttamaan kotihoidosta talolle, koska kukaan ei saanut öisin unta huudoltaan. Paljonhan Midir komeaa ääntään ensimmäisinä vuosinaan kyllä käyttikin; joka kerta piti ilmoittaa kun meni vessaan, tuli vessasta, oltiin syöty, herätty tai menossa nukkumaan.. tai sitten ihan muuten vaan ja varsinkin jonkin asian pänniessä. Näin vanhoilla päivillään Midir availee ääntään lähinnä keväisin ehdotellen, että voitaisiin käydä ulkona katsomassa, josko kesä olisi jo tullut. Ja toki yhä silloin, kun jokin asia häntä kovasti harmittaa.

Entisenä ulkokissana Midir on kissoistamme se, joka ulkoilee säännöllisesti myös verkotetun pihan ulkopuolella ja tekeekin koirien kanssa useampien tuntien lenkkejä metsässä. Enemmän kissavaarin kanssa ulkoilusta blogin puolella, mm. täällä, täällä ja täällä.


             



             


Nimensä Midir on saanut kelttiläisen alamaailman, Mag Morin jumalan mukaan, joka menetti toisen silmistään pähkinäpuun oksan osuessa siihen, mutta sai näkönsä takaisin parantajajumala Dian Cechtin avustuksella.


Mitmit s. 31.05.04 / 12v 7kk


Mitmit tarttui 9-viikkoisena kissatalolta mukaan aivan tavallisen työpäivän päätteeksi 1. elokuuta 2004, lainkaan suunnittelematta, vain jottei olisi joutunut perheeseen, jonka kaksi villiä poikaa olivat hänestä kiinnostuneita. Näin jälkikäteen ja niin monesti ajateltuna, Mitti olisi ollut tuossa perheessä aivan omiaan ja pärjännyt loistavasti.

             

Mitmit & Saga
             

             

Mitmit on kissoistamme energisin, reippain, rohkein, röyhkein, uteliain, itsepäisin ja niin – rasittavinkin. Hän on paikalla aina ja joka paikassa ja tekee pahojaankin minkä ehtii, mutta on useimmiten myös riittävän hölmö ilmoittaakseen tietynlaisella nau’ulla suunnitelmistaan ennen, kuin mitään saa aikaiseksi.

Mitmit on Mithran sekä kuukautta itseään vanhemman Nimdan kanssa ollut erottamaton aivan ensiminuuteista lähtien, mutta tytöille Mitti oli vuosia melkoinen rasite. Meillä 2-viikkoisesta kasvanutta kotihoitokissa Ameerahia Mitti kuitenkin hoiti kuin emo omaansa – Mitti, joka ei koskaan tee vastapalvelusta edes häntä pesevälle aikuiselle.


Mitti on yleensä sosiaalisuutensa vuoksi kanien lisäksi vieraiden mieleen ja Midirin ohella veljeni suosikki. Mitmit on siis kissalaumamme väriläikkä niin hyvässä kuin pahassa, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Mitti rakastaa pahvilaatikoita- ja kasseja, huomiota ja ruokaa. Parvekeulkoilun lisäksi hän kulkee satunnaisesti reppureissaten mukanamme suurella maailmalla, jonne ei juuri omin jaloin uskalla (blogin puolella mm. täällä ja täällä). Nimensä tämä rakastettava riesamme on saanut kansantarun mukaan; Mitmit, ”ilkikurinen unkarilainen olento” ja nimi ei olisi enää enempää enne voinut olla.. joskin unkarilaista perää hän ei tietääkseni ole, vaan kotoisin jostain Keski-Suomen suunnalta.


Tehanu s. 02.09.08 / 8v 4kk


Tehanu on eläimistämme ensimmäinen, josta päätimme yhdessä Juhanin kanssa. Käydessämme kissatalolla 22. lokakuuta 2008 osasin vain pentuhuoneen oveen kirjatun lukumäärän perusteella etsiä muita huomattavasti pienempää ja villimpää, pentueensa ainokaista, mustasavun väristä 6-viikkoista, joka piileskeli kantokopan perukoilla. Ihastuin tyttöön välittömästi ja tiesin kissan olevan meidän, vaikka seuraavaan päivään yritinkin kääntää päätäni, ja niin Tehanu liittyi laumaamme 23. lokakuuta 2008. Tehanu oli pyydystetty useamman tunnin metsästämisen päätteeksi vanhan naisen talosta, josta kissoja on yhdistykselle tullut tasaiseen tahtiin. Sittemmin nainen on saatu suostuteltua steriloimaan vanha tyttökissansa ja etsimään yhdistyksen kautta kodit sekä Tehanun isälle, että veljelle.

             
Tehanun veli (vas.) ja isä (oik.)

Hieman villiksi Tehanu on edelleen jäänyt ja luottaa lähes poikkeuksetta vain minuun. Araksi tytöksi Tehanu on kuitenkin tulinen luonne, eikä kenenkään anna itseään pompottaa. Nimensä Tehanu onkin saanut Ursula K. Le Guinin kirjoittamasta Maameren tarinasta, poltetun tytön, naislohikäärmeen mukaan. Meidän Tehanustamme voi lukea lisää blogin puolelta yksin hänelle omistetusta kirjoituksesta, täältä.

             

             



päivitetty viimeksi: 6. tammikuuta 2017