Koirat

“Dogs are not our whole life, but they make our lives whole.”
- Roger Caras -

Galgos del Fénixin Isla (Isabelle) s. 08.07.06 / 10v 7kk


                                                                      rotu: galgo español, espanjanvinttikoira
                                                                      väri: fawn
                                                                      sukupuoli: narttu
                                                                      tarhalta: Scooby Medina, Medina del Campo, Espanja

Etsimme kolmatta koiraa jo Viejan ollessa vielä luonamme, mutta tuloksetta ja kun Vieja lopulta päästettiin pois lokakuussa 2015, ehti Nimda olla hyvän tovin ainokaisemme, ennen kuin Galgos del Fénix päivitti Islan sivuilleen 30. huhtikuuta 2016. Olin koneella kuutisen tuntia päivityksensä jälkeen ja ihastuin siltä istumalta tähän arviolta kymmenvuotiaaseen galgotyttöön, jolla kerrottiin olevan niskassaan ajoittaisia kiputiloja ja pientä epävarmuutta liikkeisiinsä aiheuttava vamma. Seuraavan yön valvoin kotiselvityslomaketta täytellen, 13. toukokuuta Isla varattiin meille ja niin alkoi ikuisuudelta tuntunut, yli 50 päivän odotus. Tarjouduimme hakemaan Islan Madridista jo huomattavasti aiemmin, mutta koska tästä olisi tarhan työntekijöille aiheutunut ylimääräistä työtä, jätimme väliin.

Tietomme Islasta olivat tätä odotellessa rajalliset ja sellaisiksi taustojensa osalta myös jäivät, sillä hän on Scoobyn galgoja, joita tarhalla on jatkuvasti useampi sata. Tarhalta on epäilty Islan joutuneen pahoinpidellyksi, mutta tiedähän tätä ei kukaan. Islalla oli kuitenkin niskanikamissaan vamma, joka Espanjassa röntgattiin ja todettiin mitä ilmeisimmin neurologiseksi. Tarkka diagnoosi olisi vaatinut magneettikuvauksen, mutta tätä ei iän ja kustannukset huomioiden suoraan tarhalla tehty, koska ajateltiin, ettei tämä todennäköisesti olisi vaikuttanut hoitoonsa merkittävästi. Isla oli Espanjassa kipulääkityksellä ja kortisonilla, joita oli tarkoitus jatkaa Suomessa ajoittain/jatkuvasti ja päättäessämme Islan adoptoida, päätimme samalla myös lähteä selvittämään tarkemmin, kuinka tilaansa voitaisiin täällä hoitaa.


             

             

Tarjosimme Islalle kotia heikosta terveydentilastaan tietoisina, oikeastaan juuri siksi, mutta olimme silti melko yllättyneitä, kun tämä heinäkuun 2016 alussa kotiin saapui. Islalla oli siis jatkuvasti kipuja lääkityksestä huolimatta ja liikkeissään ei ollut vain ”pientä epävarmuutta”, vaan kaikki liikkuminen kävi suoraan sanoen työstä. Isla astui ristiin, ei päässyt lattialta ylös, sängylle tai sängyltä alas, eikä ulkonakaan muutamaa metriä pitemmälle. Ulkona Isla kävi juuri sen verran, kuin tarpeidensa tekemiseen meni ja kääntyi sitten vaivalloisesti kohti kotia. Toistuvasti Isla menetti tasapainoaan leviten joka suuntaan lattialla, lopulta suoran huudon säestämänä. Tarpeita tehdessään Isla olisi joka kerta kaatunut, ellei tätä olisi samalla valjaista tukenut. Isla nukkui, kaiket päivät aamusta iltaan ja illasta seuraavaan aamuun Isla nukkui. Sai tälle seuraa pitää, mutta ei tämä siitä juuri välittänyt, vaan tuntui jopa viihtyvän paremmin yksin. Ylös Isla nousi varmasti kahdesti päivässä, harvoin sen useammin; syömään, juomaan ja ulos. Tarhakuviensa luonnoton asento oli tälle aivan normaalia ja pahempaakin nähtiin. Islan lähtötilanteesta voi lukea enemmän blogin puolelta, täältä.



Ensimmäistä kertaa tällaisen taustan omaavan koiran kanssa löysin itseni pohtimasta, elääkö Isla elämänsä onnellisinta aikaa juuri nyt. Loppuelämä kipulääkkeissä oli se, mikä Islalle oli päätetty riittävän, mutta olimme tästä päivä päivältä vahvemmin eri mieltä. Kulutimme omaan päätöksentekoomme (josta enemmän täällä) hieman liikaakin aikaa, mutta päädyimme lopulta magneettikuvaan, joka otettiin Eläinsairaala Aistissa elokuun viimeisellä viikolla. Magneettikuvauksen perusteella Islasta sanottiin seuraavaa: ”Jatkotutkimukset: ekstraduraalinen selkäytimen kompressio C6-7 ventraalisesti, selkäytimessä hyperintensiivinen alue T2:ssa, muuten normaali selkä. Diagnoosi: krooninen välilevytyrä C6-7. Välilevytyrän voi hoitaa kirurgisesti ja koska Islan tapauksessa tyrä on aika iso leikkaus näyttää olevan paras vaihtoehto. Leikkaus on huomenna klo 9:00.”

             

             

Islan leikkaus (josta lisää täällä) kesti hieman tavallista pitempään, koska välilevytyränsä oli koostumukseltaan epätyypillisen kovaa ja leikkauksen loppupuolella oli ollut ylimääräistä verenvuotoa, mutta neurologi uskoi Islan toipuvan hyvin. Leikatessa oltiin jouduttu siirtämään tieltä suuria lihaksia, jonka vuoksi Isla joutui seuraavat kolme päivää käymään läpi rankempaa kipua, kuin mikään tätä ennen kokemansa, eikä tätä sairaalan taholta liioiteltu lainkaan. Nuo ensimmäiset päivät olivat sanalla sanoen kamalia, mutta kun tämä kipu selätettiin, oli Isla viimein kivuista vapaa, kokonaan. Asteittain Islan kipulääkitykset lopetettiin ja jäljelle jäi vain petilepo, jota määrättiin kuudeksi viikoksi.



Edistys leikkauksen jälkeen tuntui niin hitaalta, että sitä epäili välistä täysin olemattomaksi, vaikkei näin tietenkään ollut. Selkä Islalla suoristui välittömästi ja pediltään ylös tämä pääsi heti vaivatta omin voimin. Kaatumiset loppuivat kuin seinään. Enää tämä ei jatkuvasti nukkunut, vaan otti kontaktia, hakeutui sinne, missä muutkin olivat ja tuli paikalle häntäänsä heilutellen. Isla, joka ennen viihtyi omissa oloissaan, alkoi töniä kuonollaan, jos silityksiä ei tullut tarpeeksi ja liittyi omatoimisesti jokailtaiseen hampaidenharjausjonoon. Kivun hellitettyä Isla lakkasi läähättämästä ja olisi tahtonut ulkona sitä tavallista muutamaa metriä kauemmas, jos tämä suinkin olisi sallittua ollut. Edelleen Isla kävelee ristiin ja menettää tasapainoaan tarpeita tehdessään, mutta ei oikeastaan missään muussa tilanteessa. Kun tuon petilevon päättymisestä lokakuussa tuli täyteen kolmatta viikkoa, veimme Islan ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen metsään, jolloin kuvattiin tämän heinäkuulta alkavan videon puoliskoista jälkimmäinen:


Islan nimi oli tarhalla Isabelle, joka ei kuitenkaan oikein meidän joukkoomme tuntunut sopivan. Edellisillä galgoillamme pidimme tarhanimensä, joten olimme yllättävänkin vaikean paikan edessä Islalle nimeä miettiessämme. Gaelinkielinen, vapautta tarkoittava Saoirse piti pitkään ykkösvaihtoehdon paikkaa, mutta jäi lopulta pois yksinkertaisesti liian monimutkaisena. Koska mielelläni nimeäisin espanjalaisemme espanjalaisittain, kävin läpi Espanjan sanakirjani kannesta kanteen ja vaikken heti päättää osannutkaan, päädyimme sitä myöten saarta tarkoittavaan Islaan, joka muodostuu sopivasti melkein vain tarpeeksi kirjaimia tarhanimestään pudottamalla.

             
Galgos del Fénixin Saoirse (Libertad) s. 05.04.14 / 3v


                                                                      rotu: galgo español, espanjanvinttikoira
                                                                      väri: brindle
                                                                      sukupuoli: narttu
                                                                      tarhalta: Baasgalgo, Madrid, Espanja

Kun jouduimme yllättäen luopumaan Nimdasta jouluna 2016, jäimme yhtä yllättäen yhden koiran perheeksi. Yhden koiran, joka ei ollut Nimda. Yhden koiran, jota rakkaudella kutsumme vain puolikkaaksi, koska tämä ei juuri muuta tee, kuin nuku ja syö hyvin. Viimeiset 12 vuotta Nimda oli ollut mukana kaikessa ja kaikkialla, joten olo oli nyt lähes koiraton. Nimda oli minulle elämä itse, jotain niin suurta, ettei sille riitä sanoja ja tämän menettäminen niin kipeä paikka, etten koskaan tule tästä yli pääsemään ja vaikkei tätä kukaan eikä mikään tule korvaamaan, tarvitsimme akuutisti arkeemme koiraa. Aktiivisesti emme etsineet, mutta kun Libertad tammikuun 2017 viimeisillä minuuteilla lisättiin kotia hakeviin, olimme hänet löytäneet. Alustavasti hänet varattiin meille heti helmikuun 4., mutta kissojen kanssa kasvotusten Libertad saatiin vasta 23 päivää myöhemmin. Galgos del Fénixin Tanja oli samana päivänä tarhalla käymässä, joten koneelta ei tuona sunnuntaina juuri liikahdettu ennen neljää. Onneksemme varsin sanavalmiin oloista Libertadia eivät siis kissat tuntuneet lopulta kiinnostavan juuri lainkaan, joten helmikuun 26. alkoi toisen koiramme odotus.

             


Guardia Civil oli Libertadista yhteydessä Baasgalgoon joulukuun 12. ja vaikka tarhansa oli ääriään myöten täysi, eivät he voineet tälle selkäänsä kääntää. Yksin hylätty, arviolta kolmivuotias Libertad oli astunut salametsästäjän pyyntirautaan, joka oli yhä kiinni vasemmassa etujalassaan ja vaikka eläinlääkärin alustava arvio oli ollut toiveikas, jouduttiin tämä 16.12. amputoimaan. Leikkauksen jälkeen Libertad pääsi Espanjassa kotihoitoon, josta lentää suoraan kotiin huhtikuun alussa. 

Neljännen galgomme kanssa tulemme olemaan uudessa tilanteessa emme vain siksi, ettei tätä vastassa ole Nimda, vaan myös siksi, että tämä tulee olemaan ensimmäinen iältään näin hurjan nuori. Suerte oli toki luonamme kotihoidossa nelikuisesta seitsenkuiseksi näyttäen kuinka kamalan ihania galgokakarat voivat parhaimmillaan olla, mutta omamme ovat aina olleet elämänsä ehtoopuolella ja niin traumatisoituneita, että aika ja tekeminen kanssaan on ollut hyvin rajoittunutta. Eikä se tieten meitä haittaa, näin on ollut hyvä ja luonamme varmasti aina galgovanhuksilla paikka, mutta Libertadin kohdalla huomaan olevani ihan uudenlaisella tapaa innostunut, sillä hän tulee olemaan osa elämäämme valtaosan omastaan ja jos olemme onnekkaita, on se pitkä, pitkä aika.

             

             

Libertadin tarha- ja kotihoitokuvat: Baasgalgo / Monica Galguis / Galgos del Fénix

Kutsumanimi Libertadilla on yhä haussa, vaikka sitä varovaisesti mietittiinkin  jo kissatestiä odotellessa ja mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä helpommin suomalaisittain vaikeahko Libertad suuhumme käy. Jo Islalle miettimäni Saoirse sopisi tieten merkityksensä puolesta täydellisesti tarkoittaessaan gaeliksi samaa, kuin Libertad espanjaksi, mutta jos tämä Islaa varten tuntui monimutkaiselta lausuttavalta, ei se siitä helpommaksi muutu nimenä, jota toivottavasti tullaan käyttämään vielä vuosia. Libertadin suuntainen, tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehtomme olisi Liv, joka pohjaa suojelusta tarkoittavaan muinaisnorjalaiseen nimeen Hlíf ja tarkoittaa nykymuodossaan elämää.

päivitetty viimeksi: 5. maaliskuuta 2017